Äitienpäivänä muistetaan äitejä korteilla, kukilla ja kakuilla – ja hyvä niin. Samalla päivä tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä sen äärelle, millaista arkea äidit elävät muina päivinä vuodesta. Moni äiti toivoo lahjaksi jotakin pysyvämpää: yhteiskuntaa, jossa vanhemmuus on arvostettua ja perheiden valintoja tuetaan. Yksi osa tätä lahjaa olisi perhemyönteisempi työelämä. Moni nainen joutuu edelleen pohtimaan perheen perustamista ja pyörittämistä työelämän ehdoilla. Vaikka sääntely on parantunut, todellisuus on yhä ristiriitainen. Raskaussuunnitelmista ei saisi kysyä työhaastattelussa – mutta silti kysytään. Perhevapaan ei pitäisi jarruttaa uraa – mutta monella jarruttaa.
Onneksi muutosta on ilmassa. Yhä useampi työnantaja tarjoaa joustavia ratkaisuja, lastenhoitoetuuksia ja mentorointia perhevapaalta palaaville. Tällaiset käytännöt ovat tervetulleita, mutta ne eivät yksin riitä. Tarvitaan myös yhteiskunnallista tahtoa: päätöksentekoa, joka tunnistaa perheiden merkityksen yhteiskunnan kestävyyden kannalta eikä sysää perheellistymisen kustannuksia yksittäisille työnantajille. Toinen osa perhemyönteisyyttä on perheiden valinnanvapauden tukeminen. Kaikki eivät halua palata töihin heti. Siksi esimerkiksi kotihoidontuen Helsinki-lisä tulisi palauttaa. Tuki mahdollistaisi sen, että myös ne perheet, jotka haluavat hoitaa lasta kotona hieman pidempään, voisivat tehdä niin ilman taloudellista ahdinkoa. Todellinen valinnanvapaus ja perhemyönteisyys tarkoittaa sitä, että myös kotiin jääminen on arvostettu ja mahdollinen vaihtoehto.
Kolmas osa on kulttuurimme muuttaminen sellaiseksi, jossa lapset ovat normaali osa yhteiskuntaa myös ‘aikuisten paikoissa’, kuten ravintoloissa, kahviloissa, kirjastoissa ja museoissa. Jossa itkevää lasta ei katsota ärsyyntyneesti vaan myötätunnolla. Jossa lapsista huolehtimista ei pidetä yksilökeskeisenä suorittamisena, vaan koko yhteisön tehtävänä. Tässä meillä olisi Keski-Euroopan maista paljon opittavaa. Perhemyönteinen yhteiskunta ei tarkoita yhtä täydellisen perheen tai vanhemmuuden muottia, vaan se tarkoittaa kirkkaita arvoja: että lasten kasvattaminen on tärkeää, että vanhemmat eivät ole yksin, ja että yhteiskunta tukee perheiden hyvinvointia – myös vaikeina taloudellisina aikoina.
Perhemyönteisyyden lisääminen on myös tapa saada tulevaisuudessa lisää äitejä, joita voimme juhlistaa. Historiallisen matalan syntyvyyden kannalta on aivan keskeistä, että nuorilla perheen perustamista pohtivilla säilyy usko tulevaisuuteen ja omaan pärjäämiseensä. Näitä valintoja ei kukaan pohdi tyhjiössä, vaan yhteiskunnan ja kulttuurin ympäröimänä – ja siinä kulttuurissa joko pidetään perheitä tärkeänä tai ei pidetä.
Äitienpäivä on hieno tilaisuus kiittää ja muistaa rakkaita ihmisiä. Mutta se on myös muistutus yhteiskunnallisesta vastuusta tukea äitejä ja perheitä. Perhemyönteisyys ei ole vain yksilön asia, vaan yhteinen päätös. Annetaan tänä vuonna kaikille nykyisille ja tuleville äideille lahjaksi jotakin pysyvämpää: yhteiskunta, jossa perheillä on tukea, turvaa ja toivoa.
Tiina Ahva Kirjoittaja on Kristillisdemokraattien jäsen ja 1-vuotiaan tytön äiti
