Liukastumistapaturmat aiheuttavat vakavia loukkaantumisia ja jopa kuolemia. Yleisimpiä kaatumisesta johtuvia vammautumisia ovat ranne- ja nilkkamurtumat, aivotärähdykset sekä muut pään vammautumiset. Loukkaantumisista koituu merkittäviä sairaanhoitokuluja, sairauspoissaoloja sekä inhimillistä kärsimystä. Koska liukastumistapaturmia tilastoidaan huonosti, niiden yleisyydestä on vain arvioita. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) arvion mukaan vuosittain noin 4 600 potilasta joutuu vuodeosastohoitoon ja 11 000 avohoitoon liukastumistapaturman seurauksena.
Suomessa noin 100 000 henkilöä käy vuosittain lääkärissä liukastumisen seurauksena. Näistä liukastumisista arviolta 67 000 liittyy talviolosuhteisiin eli lumiseen tai jäiseen kävelypintaan. Talviliukastumistapaturmista koituva vuosittainen vuodeosastohoito aiheuttaa arviolta noin 18 miljoonan euron kustannukset. Toipumisaika tapauksissa on tutkimusten mukaan ollut noin 29 sairauspäivää. (Liukastumistapaturmat ja niiden ehkäisy toiminnallisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta, Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 2022:2) Useissa kunnissa on kustannettu jo pitkään ikäihmisille liukuesteitä ja kenkien nastoittamista.
Esimerkiksi Savonlinna hankki vuonna 2019 liukuesteet 800 vanhukselle. Liukuesteiden osto oli kokonaiskustannuksiltaan edullisempaa kuin yhden lonkkamurtuman hoito. THL:llä on toimenpideohjelman kymmenen vuoden tavoitteena vähentää 65 vuotta täyttäneiden kuolleisuutta ja sairaalahoitojaksoja liittyen tapaturmaisiin kaatumisiin ja putoamisiin. Yksi luetelluista keinoista on turvallinen talvijalankulku, jossa liukastumisten ehkäisemisessä huomioidaan jalkineet, kengänpohjien ja kantalapun oikea materiaali sekä liukuesteet. Mutta kesälläkin voi kaatua. Hiekka kengän tai polkupyörän renkaan alla tai laiturin tai veneen pohjan liukkaus voi kupsauttaa kumoon.
Tutussa ympäristössä katse ja ajatus herpaantuu. Eetu ry:n Huomisen kynnyksellä tutkimuksessa selvisi, että ikääntyneiden pelot liittyvät omaan tai läheisen sairastumiseen ja liikuntakyvyn menettämiseen. Kaatumistapaturmien ennaltaehkäisy on siis päivän sana. Hyvinvointialueiden ja kuntien, mutta myös meidän jokaisen itsemme on tehtävä pontevasti toimia, jotta kaatumisten ennaltaehkäisyn askeleet juurtuvat arkipäivään. Vaaran paikat on tiedostettava ja niistä on myös opittava. Jokainen kaatumisesta seurannut vamma on liikaa. Turvallista kesää kaikille ja pysytään pystyssä!
Arja Juvonen
