Lapsilisän historia ulottuu sotien jälkeiseen aikaan, kun maatamme jälleenrakennettiin ja perheisiin syntyi runsaasti lapsia. Eduskunta toi yksimielisesti lapsilisän osaksi suomalaista sosiaaliturvaa vuonna 1948, seuraten muiden pohjoismaiden esimerkkiä. Lapsilisä oli ensimmäinen universaali tuki, joka maksettiin kaikille ilman tapauskohtaista tarvehankintaa. Viime vuoden lopulla sitä maksettiin yli puolelle miljoonalle perheelle.
Lapsilisä on verotonta tuloa alle 17-vuotiaan lapsen vanhemmalle tai huoltajalle. Sitä maksetaan porrastetusti, ensimmäisestä lapsesta vähiten (noin 95 euroa) ja tuen noustessa viidenteen lapseen asti (noin 190 euroa), jonka jälkeen tuki pysyy samana seuraavien lasten osalta. Lisäksi alle 3-vuotiaasta lapsesta maksetaan 26 euron korotus.
Julkiseen keskusteluun nousee säännöllisesti ehdotuksia lapsilisien maksuperusteiden muuttamisesta, kuten niiden kohdentamista vain tietyn tulotason alapuolelle jääville, tai lapsilisän porrastuksen kääntämistä, jolloin ensimmäisestä lapsesta maksettaisiin suurin tuki. Lapsilisien tulosidonnaisuus tarkoittaisi käytännössä samaa kuin lapsiperheiden verotuksen kiristäminen.
Lapsilisien tarkoituksena ei ole tasata tuloluokkien välistä varallisuuseroa, sillä tämä tapahtuu verotuksen ja muiden tulonsiirtojen avulla. Lapsilisillä tasataan perheellisten ja lapsettomien välistä elintasoeroa tuloluokkien sisällä. Erot elintasossa perheellisten ja lapsettomien välillä ovat läsnä kaikissa tuloluokissa. Olisi tärkeää ulottaa lapsilisä kaikille alaikäisille, myös 17 vuotta täyttäneille. Lapsilisien porrastus, eli sisarkorotus perustuu lapsiluvun kasvaessa nouseviin lapsista aiheutuviin nettokustannuksiin. Viisi lasta tarvitsee yhdessä suuremman siivun vanhempien tuloista kuin yksi lapsi. Viiden lapsen kohdalla menot vastaavat jo puolta keskituloisen bruttotuloista. Kasvava tuen määrä kompensoi tätä, ja tasaa elintasoeroja erikokoisten perheiden välillä, kun elintaso muuten laskisi enemmän monilapsisissa perheissä. Käänteinen porrastus aiheuttaisi lapsilisien kustannuksen nousua ja samalla se olisi käytännössä lapsilisien leikkaus monilapsisilta perheiltä, joissa esiintyy jo nyt köyhyyttä yksilapsisia perheitä enemmän.
Syntyvyys Suomessa on romahtanut historiallisen matalalle tasolle. Enemmistö suomalaisista yhä toivoo kahta tai useampaa lasta. Lapsihaaveiden toteutumista on tuettava yhtäläisesti niin ensimmäisen lapsen kohdalla, kuin isommissakin perheissä. Suomessa yhden tulonlähteen perheiden verotus on verrokkimaihin nähden edelleen korkeaa, minkä vuoksi on ollut tärkeää myös keventää perheiden verotusta lapsivähennyksen avulla.
Nykyinen lapsilisäjärjestelmä on syntynyt tarpeeseen, ja on yhä ajankohtainen ja perusteltu. Aikana, jolloin perheiden perustamiseen koetaan liittyvän epävarmuutta, on tärkeää, että yhteiskunnan taloudellinen tuki on vakaata. Perheissä luodaan Suomen tulevaisuus.
Päivi Räsänen kansanedustaja, lääkäri, sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen
