Logistisesti katsottuna, Suomi on saari. Maamme viennistä 90 prosenttia ja tuonnista 80 prosenttia kuljetetaan meriteitse. Laivoilla Suomeen kuljetetaan monia yhteiskuntamme toimivuuden kannalta välttämättömiä tuotteita kuten elintarviketta, lääkkeitä ja teollisuuden tarvitsemia raaka-aineita ja osia. Myös energiahuolto on pitkälti merenkulun varassa.
Koronapandemia sekä Ukrainan sota ovat nostaneet tarkastelun kohteeksi Suomen huoltovarmuuden mahdollisena kriisiaikana. Kaikissa oloissa on tärkeää turvata kansalaisille niin ruuan, energian kuin lääkkeiden saatavuus.
Suomessa tuotetaan maitoa, munia, lihaa ja viljaa suurin piirtein kulutusta vastaavasti. Elintarviketeollisuuden käyttämistä raaka-aineista kotimaista alkuperää on noin 80 prosenttia. Maitotuotteiden ja kananmunan omavaraisuusaste on ollut viime vuosina Suomessa yli 100 prosenttia ja lihatuotteiden noin 90 prosenttia. Lääkkeiden saatavuuden häiriöt ovat lisääntyneet viimeisen vuosikymmenen aikana merkittävästi. Vuonna 2013 saatavuushäiriöitä kirjattiin 316, kun taas vuonna 2023 niitä kirjattiin jo 2849. Kasvaneen määrän lisäksi häiriöt ovat muuttuneet aiempaa monimutkaisemmiksi, ja lisäävät työtä terveydenhuollossa ja apteekeissa. Häiriöt ovat kohdistuneet hyvin tavanomaisiin tuotteisiin, esimerkiksi diabeteksen hoitoon käytettyihin lääkkeisiin.
Suomen pieni markkinaosuus, vain 0,3 %, globaaleista lääkemarkkinoista tuo haasteita, kun lääkkeiden kysyntä on kasvussa kaikkialla. Olemme lääkkeiden osalta hyvin riippuvaisia tuonnista, ja tämä tarkoittaa huoltovarmuuden turvaamista varastoimalla. Velvoitevarastointijärjestelmä on toimiva järjestelmä Suomelle, sillä omaa tuotantoa meillä on vähän. Sen kautta varautumisemme eritystilanteisiin onkin parempi kuin EU-maissa keskimäärin.
Varmuusvarastointi saattaa silti heikentää Suomen houkuttelevuutta lääkemarkkinana, mikäli siitä aiheutuu suhteettoman suuria kustannuksia lääkkeitä toimittavalle yritykselle. Erityisesti varastointi- ja hävikkikustannukset koetaan korkeiksi. Lääkkeiden varmuusvarastoinnin kehittäminen ja mahdollinen hajauttaminen on tärkeässä osassa huoltovarmuuden kehittämistä ulkomailta tuotavien lääkkeiden osalta. Kotimaisen tuotannon lisääminen on avainasemassa lääkkeiden huoltovarmuuden kehittämisessä, erityisesti tilanteessa, jossa globaalit markkinat ovat aiempaa epävarmempia. Erityisen oleellista olisi taata kriittisten lääkkeiden tuotanto ja saatavuus. Tällaisia lääkkeitä ovat antibiootit, kipulääkkeet, yleisimmät kansansairauksien hoitoon käytetyt lääkkeet, sekä jotkin rokotteet ja harvinaissairauksien hoitoon käytetyt lääkkeet.
Myös Euroopan Unionin tasolla on syytä kehittää yhteistyötä lääkkeiden ja rokotteiden huoltovarmuuden parantamiseksi. Komissio on juuri hiljattain antanut esityksen asetuksesta, jolla kannustettaisiin investointeihin lääketeollisuuteen, sekä turvattaisiin toimitusketjuja sekä kansainvälisiä kumppanuuksia.
Päivi Räsänen lääkäri, kansanedustaja
