Istuin syksyllä 2019 Pasilan poliisiasemalla pienessä kuulusteluhuoneessa. Raamattu oli pöydällä, ponihäntäpäinen poliisimies pöydän takana. Hän kysyi, mikä on siteeraamieni Roomalaiskirjeen jakeiden sisältö. Mitä tarkoitan sanalla synti? Mikä on Roomalaiskirjeen kokonaissanoma? Tilanne tuntui epätodelliselta, kuin olisin katsellut itseäni elokuvassa. Voiko tämä tapahtua Suomessa, demokratian ja oikeudenhoidon mallimaassa? Voisinko oikeasti joutua tuomarin eteen puolustamaan Raamattuun perustuvaa uskoani?
Vain muutamaa vuotta aiemmin Suomessa vieraillut Kiinan uskontoasioiden ministeri oli kertonut minulle keskustelussamme näkemyksensä uskonnonvapauden rajoista – samoin sanoin kuin nyt suomalainen syyttäjä käräjäsalissa. Pian alkoi koronaepidemia. Päätöksentekijöiden tavoitteena oli turvata kansalaisten terveys uhalta, jonka vakavuudesta ei ollut varmaa tietoa. Olipa koronarajoitusten tarpeellisuudesta mitä mieltä tahansa, ajanjakso toimi myös ihmiskokeena, joka osoitti, miten helposti taipuisimme massojen mukana totalitarismiin. Tehtiin myös selkeitä ylilyöntejä kuten sakkoja maan sisälle piirrettyjen rajojen ylittäjille tai pastorien kyyditystä poliisiasemalle ulkojumalanpalvelusten vuoksi. Vakavasti valmisteltiin jopa ulkonaliikkumiskieltoa – harvaan asutussa Suomessa.
Turvallisemman tilan politiikka on käsite, joka on yhä laajemmin otettu käyttöön julkisissa tiloissa yliopistoja ja nuorisotiloja myöten. Käsite on kaunis, mutta tosiasiassa sitä käytetään juuri sananvapauden ja puheoikeuden rajoittamiseen. Tähän kytkeytyvä cancel-kulttuuri tarkoittaa aktivismia, jonka tavoitteena on eristää ”vääriä” mielipiteitä esittävä sosiaalisesta piiristään, asettaa boikottiin tai saada menettämään työpaikkansa. On hätkähdyttävää havaita, miten hauras pohja perusvapauksillamme lopulta on. En olisi viisi vuotta sitten voinut kuvitella, miten helposti perusvapautemme joutuvat uhatuiksi. Näillä oikeuksilla on edelleen vahva pohja perustuslaissamme sekä kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuperiaatteena on se, että yhteiskunnallisesti merkittävää keskustelua voidaan rajoittaa vain välttämättömistä syistä. Suurin uhka sananvapaudelle onkin itsesensuuri.
Sananvapaus on demokratian perusta. Demokratiassa valta on kansalla ja sanankäyttö on vallankäytön ydintä. Poliittisten päättäjien sananvapaus on erityisen tärkeää äänestäjän kuluttajansuojan takia. Äänestäjien tulee saada tietää ehdokkaiden näkemykset, mielipiteet ja vakaumukset, jotta he osaavat tehdä valintansa. On vaarallista, jos kielletyt mielipiteet pidetään pimennossa ja peiteltyinä. Yhdysvaltain presidentti Reaganin sanat tuntuvat nyt osuvilta: ”Vapauden menettäminen on aina vain yhden sukupolven päässä. Emme ole antaneet sitä lapsillemme verenperintönä. Sen puolesta on taisteltava, sitä on suojeltava, ja se on annettava eteenpäin lapsillemme, jotta he voivat tehdä samoin. ”
Päivi Räsänen kansanedustaja, lääkäri
