Suomella on suuria haasteita. Suomen naapurimaa käy hyökkäyssotaa toista naapurimaata vastaan. Valtion velka kasvoi 40% edellisen hallituksen aikana ja on nyt kestämättömällä kasvu-uralla hyvinvointivaltion säilyttämiseksi. Terveydenhuolto ei toimi. Minäkin olen odottanut yli kaksi viikkoa soittoa terveysasemaltani päästäkseni vain keskustelemaan pääsystä terveystarkastukseen. Eduskuntavaaleissa kokoomus nousi suurimmaksi ja perussuomalaiset toiseksi suurimmaksi puolueeksi ohi sosialidemokraattien. Tärkein teema vaaleissa oli talouden tasapainottaminen. Voittajapuolueet muodostivat hallituksen. Kokoomuksen tunnusteluissa Sanna Marinin (sd) kanssa kävi selväksi, että yhteistä näkemystä talouden tervehdyttämisestä puolueet eivät voi muodostaa.
Normaalisti vaalien jälkeen keskustellaan uudesta hallitusohjelmasta ja sen vaikutuksista kansalaisten elämään. Nyt sen sijaan hallituksen muodostamisesta alkaen on puhuttu siitä, onko hallitus rasistinen. Hallituksen ohjelma edistää ihmisoikeuksia. Hallitus on erityisesti korostanut sitoutumistaan perustuslain takaamiin perusoikeuksiin ja kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Ohjelmasta ei löydy mitään rasismiin viittaavaa, eikä sitä ole myöskään väitetty. Myöskään kukaan ministereistä ei ole virassaan esittänyt mitään rasismiin viittaavaa. Rasismikeskustelu perustuu ministeri Purran 15 vuotta vanhoihin yksityisessä keskusteluryhmässä esittämiin kiihkeisiin ilmaisuihin sekä Wille Rydmanin 7 vuotta vanhoihin yksityisiin viesteihin entiselle tyttöystävälleen. Perusteeksi yksityisviestien käyttöön on kerrottu, että ne antavat kuvaa henkilön mielenlaadusta.
Tutkivassa journalismissa asiat liitetään oikeisiin yhteyksiin. Kuitenkaan ei ole korostettu sitä, että Purra oli joutunut ulkomaalaistaustaisten nuorten miesten ahdistelemaksi. Maltin säilyttäminen silloin voi olla haastavaa. Journalistin pitäisi myös lukea oikein tyylilaadultaan lähetettyä viestiä. Rydmanin tapauksessa hän oli käyttänyt ilmaisua ”Me natsit”. Rydman on kuitenkin yksi aktiivisimmista antisemitismityön tekijöistä ja tärkeimmistä juutalaisen seurakunnan tukijoista eduskunnassa. Juutalaisen seurakunnan puheenjohtaja asettuikin puolustamaan Rydmania. Toimittajan pitäisi myös tunnistaa sarkasmi. Tämän päivän poliittinen keskustelu ja median toiminta tuo mieleeni 1970-luvun taistolaisuuden ja itsesuomettumisen. Silloin inhokkeja olivat ne, jotka uskalsivat arvostella Neuvostoliiton reaalisosialismia tai Kekkosta. Nämä henkilöt leimattiin ”neuvostovastaisiksi”. Sellaisella henkilöllä ei katsottu olevan oikeutta osallistua poliittiseen päätöksentekoon.
Jos haluttiin käyttää oikein järeää tykistöä, henkilöstä kanneltiin Moskovaan. Kun Pravda, ulkomainen lehti, jyrähti, Suomessa vavistiin ja oltiin huolissaan Suomen maineesta Moskovassa. Tapahtumilla on kuitenkin yhteys myös nykypäivään. Nyt lehdistössä pohditaan, miksei näitä vanhoja viestejä nostettu julkisuuteen ennen vaaleja. Tämä viittaisi siihen, että kyse on pettymyksestä vaalitulokseen. Ei hyväksytä sitä, että on muodostettu vaalituloksen mukainen hallitus. On otettu oppia Trumpin toiminnasta. Kun ei hyväksytä vaalitulosta, nostatetaan tunnelmaa sitä vastaan. Toivottavasti se ei kuitenkaan johda siihen, että sekalainen mielenosoittajaseurakunta ryntää eduskuntaan ja yrittää estää hallituksen tulevan rasismin vastaisen tiedonannon käsittelyn. Toivottavasti Suomi siirtyy pian normaaliin päiväjärjestykseen.
Kimmo Sasi konkaripoliitikko (kok)
