Eduskunnassa käsiteltiin vuonna 2018 kansalaisaloite ”Eutanasia-aloite hyvän kuoleman puolesta”. Eduskunta hylkäsi aloitteen, mutta edellytti valtioneuvostoa asettamaan asiantuntijatyöryhmän selvittämään elämän loppuvaiheen hyvää hoitoa, itsemääräämisoikeutta ja saattohoitoa sekä eutanasiaa koskevia sääntelytarpeita. Sosiaali- ja terveysministeriön asettama asiantuntijatyöryhmä esitti selvityksessään vuonna 2021 yksimielisenä näkemyksenä, että palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa tulisi kehittää ja saattohoidon saatavuutta sekä osaamista lisätä. Eutanasiaa edistävä yhdistys Oikeus arvokkaaseen kuolemaan ry on laatinut nyt uuden kansalaisaloitteen, jolla esitetään, että Suomeen säädettäisiin eutanasiaa sekä lääkäriavusteista lääkkeellistä kuolemaa koskeva laki. Tavoitteena on, että eutanasia ja avustettu kuolema laillistettaisiin Suomessa. Aloite on saanut yli 50 000 allekirjoitusta ja se etenee siis eduskunnan käsittelyyn.
Hyvän saattohoidon ja palliatiivisen hoidon tilaa on selvitetty Suomessa paljon ja selvitysten myötä on laadittu ohjeistuksia ja suosituksia. Saattohoidon palveluketju on monenkirjava, sillä elämän loppuvaiheen hoitoa annetaan niin erikoissairaanhoidossa kuin erilaisissa ikääntyneiden hoivayksiköissä sosiaalipalveluidenkin puolella. Potilaiden sairaudet, tarpeet ja toiveet ovat yksilöllisiä ja potilaiden ikäjakauma erilainen. On äärettömän tärkeää, että potilaan hoitoketju on hyvä ja se ehkäisee ja lievittää kärsimystä, vaalien potilaan jäljellä olevaa elämänlaatua. Hyvässä saattohoidossa huomioidaan potilaan lisäksi myös hänen läheisensä.
Palliatiivisen hoidon laatua selvittäneen projektin loppuraportissa (THL ja STM 2022) todetaan, että Suomeen tarvitaan palliatiivisen hoidon ja saattohoidon kansallinen laaturekisteri. Sen tarkoituksena olisi tuottaa yhtenäistä ja vertailukelpoista tietoa hoidon laadusta, vaikuttavuudesta ja saatavuudesta. Jotta seurantaa on mahdollista tehdä, tarvitaan yksilöintiä terveydenhuollon ammattihenkilöiden toimenpiteistä. Saattohoitoketjun kirjaamiskäytännöt on tehtävä hoivayksiköissä yhtenäisiksi, jotta laatua ja käytäntöjä on mahdollista seurata. Pelkkä seuranta ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan myös toimia. On harmillista ja turhauttavaakin, että lukuisista jo olemassa olevista selvityksistä huolimatta Suomessa ei ole vielä ryhdytty sellaisiin lainsäädännöllisiin toimiin, joilla turvattaisiin kansalaisten oikeus hyvään saatto- ja palliatiiviseen hoitoon. Pidättäytyvä ote lainsäädännön kehittämisessä hämmästyttää, sillä kyseessä on ihmisoikeus, jota yhteiskunnassa tulisi edistää ja vaalia.
Eduskunnassa toimiessani olen laatinut monia laki- ja toimenpidealoitteita, joiden tarkoituksena on ollut edistää hyvää saattohoitoa. Pitkä työura erilaisissa terveydenhuollon yksiköissä on osoittanut myös käytännön kautta sen, että kyse on asiasta, joka on saatava kuuluviin. Olenkin uusinut juuri eduskunnassa kaksi lakialoitettani, joilla esitetään muutoksia lainsäädäntöön: terveydenhuoltolakiin on saatava kirjaus kansalaisen subjektiivisesta oikeudesta saattohoitoon kaikissa tilanteissa ja saattohoitoon osallistuvalle ja läheistään hoitamaan jääneelle tulee sallia oikeus erityishoitorahaan. Lakialoitteista tullaan käymään lähetekeskustelu eduskunnassa huhtikuussa. Keskustelu eutanasiasta jakaa kansalaisia, mutta myös lääkärikuntaa. Tampereen yliopiston ja Suomen lääkäriliiton tuore selvitys eutanasiaa koskevista mielipiteistä osoittaa, että eutanasian laillistamisen kannatus suomalaisten lääkäreiden keskuudessa on kasvanut. Vastaavanlaisella tutkimuksella selvitetään myös kansalaisten mielipiteitä asiaan kevään 2024 aikana.
Keskustelu potilaan hyvästä ja arvokkaasta saattohoidosta, palliatiivisesta hoidosta ja eutanasiasta jatkuu, kunnes pidättyvyyden sijaan asioihin tartutaan ja tehdään toimenpiteitä. Kansalaisten kuuleminen kansalaisaloitteen kautta on myös tärkeää ja eutanasiaskeskustelulle on eduskunnassa paikkansa.
Arja Juvonen kansanedustaja (ps) geronomi (ylempi AMK)
