Seuraa meitä

Istutetaan omenapuu ja eletään, vaikka ehkä pelottaa

KOLUMNIT

Istutetaan omenapuu ja eletään, vaikka ehkä pelottaa

Koronavirusepidemia jättää meihin jäljen. Mikään ei ole enää kuin ennen. Olemme joutuneet muuttamaan toimintatapojamme ja käyttäytymistämme. Otamme askeleen kauemmaksi kauppajonossa. Käännämme pään pois kohdatessamme. Säikähdämme aivastusta. Pelkäämme. Mutta on syytäkin.
Suomi avautuu pikku hiljaa toivoen, että koronavirusepidemia laantuisi kesän myötä. Kesäkuussa ravintolat saavat olla auki rajoitetusti lokakuun loppuun saakka. Odotamme kuumaa intiaanikesää, joka jatkuisi pitkälle syksyyn. Ihmiset viettävät kesäiltoja terasseilla. Jos uskaltavat. Koronaviruksen toinen aalto voi olla odotettavissa syksyllä.
Kevään ylioppilaat saivat valkolakkinsa. Kotisohvalta käsin seurasimme tyttäremme virtuaalista lakkiaisjuhlaa. Tytär painoi ylioppilaslakin päähänsä kotonaan, samaisessa olohuoneessa missä hän sai nimensä kahdeksantoista vuotta sitten. Heti oli liikuttava. Kevään ylioppilaat juhlivat varovasti, ohimennen. Niin tehtiin myös meillä. Juhlavalmistelut tehtiin kuitenkin täysillä. Viestittelin yöllä ystäväni kanssa siivouksen eri vaiheista. Hänellä oli vielä luuttu kädessä, minä aloitin pesemään ikkunoita. Kello lähenteli kahta. Pimeällä ei tietenkään pitäisi pestä ikkunoita, mutta lopputulos oli hyvä. Ikkunoiden pesu kruunaa juhlan kuin juhlan. Kaikki näkyy valoisammin.

Nuorten koronakevät on ollut paineinen. Ylioppilaskirjoitukset tehtiin nopeutetussa tahdissa. Jatko-opintoihin hakeminen tapahtui nyt ensimmäistä kertaa todistusarvosanoilla. Osa opiskelijoista joutui sähköisiin pääsykokeisiin. Jokainen teki varmasti parhaansa. Tunnen suurta sympatiaa nuoria kohtaan. Erityisesti tänä keväänä olisi tärkeää, että opiskelupaikkoja riittäisi halukkaille. On huolestuttavaa ajatella, mitä niille nuorille tapahtuu, jotka eivät saa opiskelupaikkaa.
Tein eduskunnassa toimenpidealoitteen, jossa esitin vaihtoehtoisia toimintatapoja tavata hoivakodeissa asuvia ikääntyneitä läheisiään koronakriisin aikana. Yhtenä keinona esitin ulkotapaamisia. Muistan, kuinka 1990 luvulla työskentelin hoitajana Helsingissä Laakson sairaalassa. Meillä hoitajilla oli tapana, että saatoimme viedä potilaan hänen sängyllään ulos, mikäli hän niin toivoi. Ei ollut esteitä, oli vain hidasteita. On ollut hyvä, että hoivakodeissa on tartuttu erilaisiin mahdollisuuksiin tavata. Vanhusten eristäminen omaisiltaan hoivakoteihin on ollut vanhuksia suojeleva ja hyvää tarkoittava, mutta se on aiheuttanut myös pelkoa ja jättänyt suuria arpia. Sen voi päätellä yhteydenotoista, joita olen saanut. Näiden arpien kanssa joudumme elämään myös päättäjinä.
Valtiosihteeri Martti Hetemäen johtama virkamiestyöryhmä totesi antamassaan raportissa, että valtio velkaantuu koronakriisin myötä nyt niin runsaasti, että velkasuhteen vakauttaminen 2020 luvun aikana vaatisi julkisen talouden vahvistamista noin seitsemällä miljardilla eurolla.

Työllisyystoimia ja rakenteellisia uudistuksia tarvitaan. Tuottavuutta tulee lisätä, mutta samalla tulemme saamaan myös leikkauksia ja veronkorotuksia. Hallituksessa pohditaan kuumeisesti erilaisia vaihtoehtoja. Pelkään, että hoitajamitoitusta ei sittenkään kirjata lakiin.
Koronakriisi jätti varjoonsa Al- Holin pakolaisleirin Syyriassa. Hallitus teki joulukuussa 2019 periaatepäätöksen, että leirillä olevia Isis- naisia ei auteta palaamaan Suomeen, mutta lapsia voidaan auttaa. Kolme Isis-naista onnistui kummallisesti poistumaan leiriltä lapsineen ja vaeltamaan Syyrian levottomuuksien läpi Turkin Suomen pääkonsulaattiin. Perustuslain mukaan konsulaattiin saapuva Suomen kansalainen on oikeutettu palaamaan Suomeen. Naiset lapsineen ovat jo Suomessa. Presidentti Sauli Niinistö on todennut, että Suomeen palaavat naiset ja lapset ovat turvallisuusuhka, joka on syytä ottaa vakavasti. Myös suojelupoliisi on todennut samaa.

Suomalaiset elävät monenlaisen pelon keskellä. Tärkeintä on kuitenkin elää. Kahdeksankymppiset vanhempani asuvat Savossa. En ole päässyt tapaamaan heitä. Koronakriisin keskellä olen tavoittanut heidät puhelimitse risusavotasta, istuttamasta omanapuita ja marjapensaita, maalaamasta piharakennusta ja rakentamasta linnunpönttöjä. Kesäkuussa on äitini syntymäpäivä. Hän saa lahjaksi kanoja. Isäni nikkaroi kanalan kimpussa. Kil kal, kot, kot. Elämän täyteistä kesää kaikille!

Arja Juvonen
Kansanedustaja
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen
Perussuomalaiset puolueen
varapuheenjohtaja

Mainos
Jatka lukemista
Ilmoitus

Lisää aiheesta KOLUMNIT

  • KOLUMNIT

    Mitä/missä on kaupunki?

    Kirjoittanut

    Kotimaisessa keskustelussa on vahva myytti siitä, että ”kaupunkipolitiikka” nousi politiikan sanastoon vasta 1990-luvulla Paavo Lipposen ensimmäisellä...

  • KOLUMNIT

    Sibelius, sauna ja sisu

    Kirjoittanut

    Suomen nykyinen puoluekenttä on hankala, jos on kaltaiseni konservatiivi. Omaa poliittista kotia on turha etsiä nykyisistä...

  • KOLUMNIT

    Hyödynnetään ulkotilojamme

    Kirjoittanut

    Pestään kädet, pidetään etäisyyttä, käytetään kasvomaskeja ja ollaan vastuullisia. Kipeinä ei vierailla sukulaisten luona, ei mennä...

  • KOLUMNIT

    Veroale sataisi yksiin laareihin

    Kirjoittanut

    Hallituksen budjettiesitys ensi vuodelle aiheutti odotetusti vilkkaan keskustelun eduskunnassa – ja hyvä niin, se on terveen...

  • KOLUMNIT

    Kiusaaminen saatava loppumaan

    Kirjoittanut

    Koulukiusaaminen on puhututtanut merkittävästi viime päivinä. Keskustelu lähti liikkeelle Vantaan Kytöpuiston koulusta tapahtuneesta väkivallanteosta, jonka seurauksena...

Ilmoitus

Uusimmat artikkelit

Ilmoitus
Mainos
Ylös